torstai 30. toukokuuta 2019

MURHA JOTA EI ESTETTY

Gabriel Garcia Márquez(1927-2014): Kuulutetun kuoleman kronikka(Cronica de una muerte anunciada, 1981). Käsikirjoituksesta suomentanut Martti Brotherus(1942-). WSOY 1982, 108 sivua.

Vastavihitty morsian palautetaan vanhempiensa kotiin häitä seuraavana aamuyönä, aviomiehen saatua selville ettei hän ole neitsyt, ja hänen veljensä lähetetään kostamaan perheen kärsimä häpeä - tappamalla naisen nimeämä mies, joka tämän mukaan olisi vietellyt hänet. 

Tämä on nuori, vauras naistenmies, jota ei ole kuitenkaan koskaan nähty naisen yhteydessä eikä hän ole tästä ollut kenenkään tieten kiinnostunut. Ehkä nainen nimesi hänet suojellakseen oikeaa rakastajaansa, jälkeenpäin mietitään.


Jälkeenpäin mietitään myös ennen kaikkea sitä, miksei murhaa jonka suuri osa pikkukaupungista tiesi tapahtuvaksi, estetty. Tappajat itse tekivät kaikkensa julkistaakseen suunnitelmansa, ilmeisesti siinä toivossa, että heitä estettäisiin. Mutta tapahtumilla on oma kulkunsa - ehkä heidän avittamansa jotka eivät pidä uhrista, kuten tyttärensä koskemattomuutta suojeleva uhrin äidin kodinhoitaja - ja kaikki etenee vääjäämättömästi kohti päätepistettä, ennalta kuulutettua kuolemaa.

Sattuma tai kohtalo ihmisten muodossa johtavat uhrin puukotettavaksi kotitalonsa ovea vasten sianteurastusveitsillä. Oliko todellisuudessa tapahtunut rikos (jota Márquez on käsitellyt vielä kuvitteellisemmassa muodossa useissa teoksissaan) pelkkä yhteensattumien ja ihmisten välinpitämättömyyden (ja pahantahtoisuuden) aikaansaannos? Vai kertooko se jotakin ihmiselämän vääjäämättömästä kulusta, jota on mahdotonta muuttaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti