Gabriel Garcia Márquez(1927-2014): Mamá Granden hautajaiset. Kahdeksan kertomusta(Los Fúnerales de la Mamá Grande, 1962). Suomentanut Martti Brotherus(1942-). WSOY 1981, 152 sivua.
Varhaista Gabriel Garcia Márquezia, jossa alun realistiset novellit antavat tilaa lopun maagiselle realismille. Kyseessä voisi katsoa olevan novellikokoelman muodossa olevan kirjailijan kasvukertomuksen, oman äänen löytymisen - paitsi ettei se ole vielä varmaotteinen, vaan haparoiva, nimikkonovellin päättäessä kokoelman. Kirjailija ei ole vielä ja loppunovellin maagisen realistinen ote tuntuu loppua kohden pakotetulta. Kyseessä ei ole hereillä nähty kuumeinen harhauni, kuten kypsän Márquezin maagista realismia voisi kuvailla, vaan enemmän pakotettu fantasia.
Osa realistisimmista novelleista, kuten kokoelman avaava Tiistain siesta, vaikuttavat katkelmallisilta; kyseinen novelli päättyy lukijan näkökulmasta kesken, sen ei anneta kasvaa. Tässä kylässä ei ole varkaita on ehkä kokoelman hallituin novelli, kiireetön ja "luonnolliseen" loppuun päättyvä; vaikka paljon jää selittämättä novellin keskushenkilön toiminnasta, niin se on myös lähinnä klassista novellia - Márquezin ihannoima Faulkner olisi saattanut kirjoittaa hyvin tämäntapaisen novellin. Novelli, kokoelman pisin, on hallittu kokonaisuus.
Päivä lauantain jälkeen on ehkä kokoelman heikoin novelli, triptyykki kolmen henkilön näkökulmasta joka selvästi olisi vaatinut lisää käsittelyä - joko sen olisi pitänyt antaa kasvaa laajempiin mittoihin, tai henkilöt ja heidän tarinansa olisi pitänyt sitoa toimivammin yhteen. Nyt junasta jäävä nuorukainen on omine tarinoineen kuin vieras katkelma upotettuna laajempaan jossa hänellä on vain rooli innoittaa ja tuoda ratkaisuun iäkkään papin oma tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti