Martin Glaz Serup: Kenttä. Runoja

Martin Glaz Serup(1978-): Kenttä. Runoja(Marken, 2010; The Field, 2010). Suomentaneet Esa Mäkijärvi ja Oscar Rossi. Savukeidas 2014, 110+1 sivua.

Hyvin... tanskalainen runokokoelma - tai pikemminkin minieepos "kentästä", joka on kaikin puolin keskinkertainen, tasapaksu mutta tässä omassa keskiluokkaisessa pikkuporvarillisuudessaan myös tasapainoinen henkilö. Ristiriitoja hän kokee vain ihmetellessään maailmaa ympärillään, mitään sisäisiä ongelmia hänellä ei voi sanoa olevan. Hän on siis stereotyyppisen tanskalainen. 

Se, että kyseessä on "kenttä", on vain absurdi heitto, jota ei mitenkään käytetä tämän jälkeen. Ehkä siinä on yrityksenä kuvata henkilön luonnetta? Laakea, selvät rajat ja ei paljon mitään niiden sisällä. 

Kuitenkin, kyseessä on vain heitto, kuten monet lyhyet runot tai pikemminkin aforismit, jotka vaihtelevat pitempien proosarunojen kanssa. Kokonaisvaikutelma on varsin mitättömän ja ongelmattoman keskiluokan jäsenen sisäinen maisema; hän on hieman tuuliajolla, muttei koskaan niin paljon, etteikö ranta olisi näkyvissä, eikä myrsky koskaan nouse.

Koska tämä minieepos kertoo pohjimmiltaan elämänsä tyytyväisestä ja tasapainoisesta, keskiluokkaisesta ja keskinkertaisesta henkilöstä, se ei yllä eikä edes ilmeisesti tavoittele mitään sen suurempaa kuin ajoittaista hiljaista huumoria maailman, sen tapojen ja tapahtumien edessä.

Toisen kääntäjän jälkisanojen mukaan "kenttiä" olisi teoksessa kaksi; tämä ei ole mitenkään suoraan havaittavissa itse tekstistä sitä lukiessa.

W. G. Sebald(1944-2001): Ilmasota ja kirjallisuus

W. G. Sebald(1944-2001): Ilmasota ja kirjallisuus(Luftkrieg und Literatur: Mit einem Essay zu Alfred Andersch, 1999). Suomentanut Oili Suominen(1941-). Tammi 2014, 155 sivua (itse teos loppuu sivulle 146 ja lopuilla sivuista on Keltaisen Kirjaston kirjaluettelo). 

Historiankirjoituksen kannalta Saksan kaupunkien pommitukset toisessa maailmansodassa eivät ole erityisen vähälle huomiolle jäänyt aihe. W. G. Sebaldin väite siitä, että (länsi)saksalaisessa kaunokirjallisuudessa olisi näin käynyt on sinällään mielenkiintoinen, joskin hänen käsittelyssään on joitakin ilmeisiä puutteita:

Hän jättää huomioimatta, heikoin perustein, itäsaksalaisen kaunokirjallisuuden poliittisena - aivan kuin länsisaksalainen kaunokirjallisuus ei olisi ollut poliittista; olihan hänen muuten kritisoimansa Alfred Andersch(1914-80) käynyt läpi "uudelleenkoulutuksen" Yhdysvalloissa ja sisällytti teoksiinsa kommunismin kritiikkiä ja ilmeistä Yhdysvaltain ihannointia - ja ei koskaan nosta esiin sellaista kysymystä, kuin mikä aihe sopii kaunokirjallisuuden ja mikä historiankirjoituksen käsittelyyn

Eikö ole aivan mahdollista, että kaunokirjailijat katsoivat historiankirjoituksen tavoittavan paremmin, objektiivisemmin, Saksan kaupunkien tuhon sen koko laajuudessa ja seurauksissaan? Myöskin se mahdollisuus, että Saksan kaupunkin pommitusten ja niiden seurausten kuvaaminen olisi nähty itsesäälinä tai yrityksenä, uhrin aseman vaatimisen kautta, vähätellä epäsuorasti Natsi-Saksan rikoksia, ei koskaan nouse esiin.

Anderschia koskeva lyhyt essee on suoranainen teurastus, jossa armo ei käy oikeudesta. On varsin ilmiselvää, että Sebaldia ärsytti Anderschissa tämän itseään esille tuova ja rajatonta, naiivia, uskoa omiin kykyihin ja tulevaisuuden saavutuksiin esiintuova esiintyminen, mutta Sebald ei missään vaiheessa yhdistä tätä Anderschin kokemuksiin sotavankina ja "uudelleenkoulutettavana" Yhdysvalloissa, eikä hänen romaaniensa poliittisiin näkemyksiin.

Sillä yksinkertaisestihan Anderschin asenne tuntuu olevan yhdysvaltalaisilta kopioitu ja tämä yhdysvaltalaisen itseluottamuksen ja itsensä uudelleenkeksimisen omaksumisen tarkastelu suhteessa hänen tuotantoonsa näyttää sen valossa, joka Sebaldilta jäi näkemättä:

Andersch, aidon yhdysvaltalaisen yltiöoptimismin omaksuneena, keksii kaunokirjallisessa tuotannossaan itselleen sellaisen menneisyyden, kuin hänellä olisi hänen mukaansa pitänyt olla; eurooppalaisena moralistina Sebaldin olisi varmasti ollut mahdotonta hyväksyä tätä, vaikka hän olisi sen huomannutkin, mutta nyt se jäi häneltä huomaamatta.