Martin Glaz Serup(1978-): Kenttä. Runoja(Marken, 2010; The Field, 2010). Suomentaneet Esa Mäkijärvi ja Oscar Rossi. Savukeidas 2014, 110+1 sivua.
Hyvin... tanskalainen runokokoelma - tai pikemminkin minieepos "kentästä", joka on kaikin puolin keskinkertainen, tasapaksu mutta tässä omassa keskiluokkaisessa pikkuporvarillisuudessaan myös tasapainoinen henkilö. Ristiriitoja hän kokee vain ihmetellessään maailmaa ympärillään, mitään sisäisiä ongelmia hänellä ei voi sanoa olevan. Hän on siis stereotyyppisen tanskalainen.
Se, että kyseessä on "kenttä", on vain absurdi heitto, jota ei mitenkään käytetä tämän jälkeen. Ehkä siinä on yrityksenä kuvata henkilön luonnetta? Laakea, selvät rajat ja ei paljon mitään niiden sisällä.
Kuitenkin, kyseessä on vain heitto, kuten monet lyhyet runot tai pikemminkin aforismit, jotka vaihtelevat pitempien proosarunojen kanssa. Kokonaisvaikutelma on varsin mitättömän ja ongelmattoman keskiluokan jäsenen sisäinen maisema; hän on hieman tuuliajolla, muttei koskaan niin paljon, etteikö ranta olisi näkyvissä, eikä myrsky koskaan nouse.
Koska tämä minieepos kertoo pohjimmiltaan elämänsä tyytyväisestä ja tasapainoisesta, keskiluokkaisesta ja keskinkertaisesta henkilöstä, se ei yllä eikä edes ilmeisesti tavoittele mitään sen suurempaa kuin ajoittaista hiljaista huumoria maailman, sen tapojen ja tapahtumien edessä.
Toisen kääntäjän jälkisanojen mukaan "kenttiä" olisi teoksessa kaksi; tämä ei ole mitenkään suoraan havaittavissa itse tekstistä sitä lukiessa.
