Italo Calvino(1923-1985): Marcovaldo eli vuodenajat kaupungissa(Marcovaldo ovvero Le Stagioni in città, 1963). Suomentanut Jorma Kapari(1937-1991). Toinen painos, Tammi 2010. 143 sivua.
Italo Calvinon Marcovaldon tarinat liikkuvat arkipäivän ongelmista (ja satunnaisista, yllättävistä iloista) sadunomaisiin urbaaneihin kertomuksiin - jotka kuitenkaan eivät riko realismin sääntöjä - kunnes viimeisissä tarinoissa ylitetään tämä raja, ensin hetkellisesti ja sitten, mahdollisesti, pysyvästi. Jännite realismin ja fabulismin, ja toisaalta kaupungin ja luonnon välillä, on läsnä kaikissa tarinoissa, joko pääjuonena tai sivujuonteena.
Marcovaldo on itse, maaseudulta saapuneena, taajaan etsimässä luontoa ja kontaktia siihen, vaikkakin vain hyötyäkseen siitä, kun taas hänen lapsensa (joiden lukumäärä vaihtelee neljästä kuuteen) kuvataan siitä vieraantuneina - ja yhden pojan tapauksessa, hetken mielijohteesta tehty yritys siirtyä elämään maaseudulla osoittaa siihen liitetyt toiveet kuvitelmiksi: Maaseudullakin odottaa vain jatkuva työ, joka ei anna mahdollisuutta nauttia elämästä.
Hetkelliset yhteydet luontoon ja laajempaan todellisuuteen johtavat lyhyistä menestyksistä huolimatta epäonnistumiseen ja paluuseen arkipäiväiseen kaupunkielämään, kunnes kahdella viimeisellä sivulla ihmisten kaupunki jaa tääkse - mutta niin jää myös Marcovaldo perheineen, osaksi todellisuutta josta he eivät kykene irtaantumaan ja jättämään sitä taakseen, toiveistaan ja haaveistaan huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti